Eteenpäin!

                                                    Moi!

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Mummoksi en sentäs ole vielä muuttunut, mutten ihmettelisi, vaikka joku harmaa hius päästäni jo löytyisi. Toden totta, aika rientää ja on tullut aika päivittää kuulumisia tänne blogin puolelle. 

Tuotetietoja olenkin lisännyt välisivuille, mutta pidempi tarinointi on jäänyt vähiin. Pääsääntöisesti päivitän kuulumisiani Instagramiin, koska se on kännykällä helppoa ja nopeaa. Blogikirjoitus vaatii enemmän aikaa, ajatusta ja tietokoneen tai läppärin.

Tänä vuonna ilmassa on paljon epävarmuutta ja avoimia kysymyksiä, mutta muutoksista ja haasteista huolimatta RauMari on mennyt eteenpäin ja tuonut myyntiin joitain uusia tuotteita. 

Kesän aikana korvakoruvalikoimani laajenivat keveillä ja näyttävillä

 Daami- ja Donna-rengaskorvakoruilla. 

Lisätiedot näistä löytyy blogin Korvakorut-välisivulta. Tässä edellä suora linkki sinne.

 

Daami-korvarenkaat marmorikuvioiduilla palloilla

Donna-korvakorut voikukkasen sävyisillä sydämillä

Donna-pitsisydänkorvakorut, salmiakin sävyssä

 

Saatavilla myös Hattaran ja..

...Lemmikin sävyssä

 

Kesäkuussa Rauman Raatihuoneen Museokauppa Kistupuad sai avata ovet jälleen asiakkaille ja minäkin sain viedä sinne uuden erän koruja myyntiin. Ainoastaan heiltä löytyy nyt uutuus korvisten lisäksi Sydänkäpyset-kaulakorua salmiakin sävyssä.

Donna-pitsisydänkorvakorut ja Sydänkäpyset-kaulakorut

 

Kevään aikana päivitin myös korupahvit; niiden tuotetiedot ja sisävälilehdet kaipasivat uudistusta. Suunnittelin samalla myös uuden paremman version kaulakorupahvista. Onneksi tällainen paperiaskartelu on ollut mulle aina mieluisaa puuhaa.

 

Heinäkuussa mulla oli ilo viedä Choo-perhoskorvakorujen tuotolla hankittuja hernekeittopurkkeja Rauman seurakunnan Diakoniatyöhön ruoka-apuun. Kiitokset vielä asiakkaille tämän mahdollistamisesta.

 💕🙏

 

Heinäkuussa tehtiin myös yhdestä yhteistyökumppanini haaveesta totta, kun lähdin toteuttamaan korua, jossa olisi jollain tavalla mukana kuuluisat ikkunalla poseeraavat posliinikoirat. Syntyi Isäntä merillä -kaulakoru.

Posliinikoirat ikkunassa kertovat tarinaa kaipauksesta merimiehen kodin ikkunalla. Ennen muinoin kotiväki näet asetti ikkunalautaa koristavat posliinikoirat katsomaan ikkunasta ulospäin silloin, kun isäntä oli merillä ja käänsi ne taas selin, kun hän oli kotona. Näitä posliinikoirapatsaita on ilo bongata yhä tänäkin päivänä.

 

Lisäksi halusin, että korusta välittyisi myös kunnioitus Vanhan Rauman upeisiin puutaloihin, joita en koskaan väsy ihastelemaan.

Fimomassa ei tullut materiaalina tällä kertaa kyseeseen, joten otin yhteyttä raumalaiseen Nappivalinta-yritykseen, joka mahdollisti ideani toteutuksen. Korusta tuli hienompi, kuin mitä uskalsin toivoa. Riipusvaihtoehtoja on saatavilla kolmea erilaista: kaksi suomalaisesta koivuvanerista valmistettua ja yksi akryylinen.

Syksy saapuu ja värikartta sai kolme uutta väriä, joiden nimeämisessä auttoivat RauMarin Ig-seuraajat. Kyselin IG-storyssä nimiehdotuksia ja hyviä vaihtoehtoja oli useita. Sinisen sävyn nimeksi ehdotettiin mm. Karibiaa, delfiiniä, kirpakkaa, taivaansineä, taikaa... Julkistin nimivalinnat Suomen luonnon päivänä ja sen kunniaksi värien nimiksi valitsin seuraavat; sammal, kissankello ja satakieli. Sammal oli muuten monien nimiehdotus, joten päätös oli helppo. Täytyy sanoa, että RauMarilla on ihania Ig-seuraajia 😍!

 

Uudet värikartan sävyt; kissankello, sammal ja satakieli

Jos lopuksi vielä katsahdan alku vuoteen, niin täytyy myöntää, että välillä on tuntunut tosi vaikealta ja raskaalta puskea eteenpäin. Huolimatta siitä, ettei tämä mun "RauMarilaisuus" ole edes pääelinkeino. Korona on ollut ja on yhä otsikoissa siinä määrin, että kyllästyttää. Se on näkymätön vaara, joka olisi kiva jo päihittää ja jatkaa elämää normaalisti. Mutta elämähän ei mene niin kuin itse haluaisi. 

Itse asiassa juuri tänään nuha pakotti minut jäämään pois töistä, jotta en tartuttaisi flunssaa muihin. Jos koronasta voi jotain hyvää sanoa, näkisin, että olemme pakotetusti joutuneet nostamaan katseen pois omasta navasta ja huomioimaan kanssaihmiset paremmin arjessa. Epätietoisuus onkin päivän uusi olotila, emme tiedä mitä huominen tuo, mutta tänään voin vaikuttaa omalta osaltani siihen, että en lisää tuskaa toisille. 

 

Meidän kissa tuli ottamaan hellyysannoksen kirjoituksen lomassa.

Nyt siis, nenu dukossa, viimein päätin istua alas ja päivittää blogia. Olen kokenut alkuvuoden raskaana, töissä tuli paljon muutoksia työnkuvaan, yhteistyökuvio shop-in-shopin suhteen on päättymässä, kun Leipomo Ketunleipä meni myyntiin keväällä ja ylipäätään korona laittoi koko maailman sekaisin. Perinteiset myyntitapahtumat, joihin olen normaalisti osallistunut, peruuntuivat. Lisäksi mussa asuu jonkin sortin maailmanpelastaja, joka imee herkästi toisten murheet itselleen. Mulla onkin ollut huoli monien toisten yrittäjien pärjäämisestä, joten olen pitänyt muutoinkin matalampaa profiilia, sillä musta on tuntunut väärältä viedä kenenkään toisen leipää, kauppaamalla omia tuotteitani. Toisaalta mun bisnes on pientä, mutta toki pakolliset yrityskulut täytyy yrittää itsekin saada maksuun.  

Siinä muutama syy, miksi on ollut vaikeaa löytää voimavaroja ja motivaatiota päivittää blogia. Kesälomalla aioin ryhtyä blogin kirjoittamiseen, mutta "takki tyhjänä" päätin keskittyä perheeseen ja aivojen lepuuttamiseen. Arvoissani perhe, terveys ja leipätyö menevät kuitenkin RauMarin edelle.  

En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta varmaa on kuitenkin se, että meillä on vain tämä hetki ja siihen me voidaan varmuudella vaikuttaa. Tehkäämme siis tästä päivästä hyvä parhaamme mukaan, niillä voimavaroilla, joita itse kullakin on. Maailma ei pysähdy, mutta me voidaan pysähtyä ja se ei välttämättä ole huono juttu.

Juha Tapio - Eteenpäin-laulun sanoin:

"Me mennään eteenpäin, tästäkin. Mennään eteenpäin, kuitenkin...

...Me mennään eteenpäin, tästäkin. Mennään eteenpäin, jotenkin. 

....pimeys väistää, kumartaa,

 pimeys väistää, kumartaa". 

 

💙 💚 💛 💜 

Terkuin, Mari